Kuvittele seuraavanlainen tilanne: Et tunnista ympärillä olevia ihmisiä. Näet hieman huonosti, ikään kuin katselisit uimalasien läpi. Kuulosi on heikentynyt, aivan kuin korvissasi olisi kuulosuojaimet. Et saa muiden puheesta selvää ja yhtäkkiä kaksi ihmistä koettaa riisua vaatteitasi, puhuen suihkusta. Et ymmärrä koko sanaa, koska se ei ole sinulle tuttu. Mitä teet? Luultavasti vastustat tilannetta ja koetat estää ihmisiä tulemasta lähellesi. Mielestäni on täysin normaali reaktio suojella itseään epämiellyttävässä ja epäilyttävässä tilanteessa. Tällä tavoin muistisairas henkilö voi kokea peseytymistilanteen.
Väestö ikääntyy ja monimuotoistuu, niin maailmalla kuin Suomessakin. Etenevät muistisairaudet ovat merkittävä haaste kansanterveydelle – ja taloudelle, koska ikääntymisen myötä muistisairaiden henkilöiden lukumäärä kasvaa nopeasti. Hoitokodeissa asuvilla henkilöillä kolmella neljästä on muistisairaus. Muistisairaudet ovat hyvin moniulotteisia sairauksia, aiheuttaen sekä kognitiivisia että erilaisia psykologisia oireita ja käyttäytymisen muutoksia sairastuneelle henkilölle. Näin ollen muistisairaus vaikuttaa laajasti paitsi itse sairastuneeseen henkilöön, myös hänen perheeseensä, läheisiinsä sekä häntä hoitaviin henkilöihin. Vuorovaikutustilanteista ja kohtaamisista muistisairaan henkilön kanssa voi tulla haasteellisia, mikäli kommunikointi ei jostakin syystä onnistu tai muistisairas henkilö yksilöllisine tarpeineen ei tule kohdatuksi.
Kiinnostukseni muistisairaiden henkilöiden hoitotyöhön heräsi jo opiskellessani Jyväskylän yliopistossa terveystieteiden maisteriksi, pääaineenani gerontologia ja kansanterveys. Kliinisessä hoitotyössä ja hoitotyön opettajana toimiessani huomasin, että valitettavan usein muistisairaita henkilöitä hoidetaan ikään kuin ”yhtenä massana”, jolloin samankaltaista toimintatapaa käytetään hoitotyössä jokaisen muistisairaan henkilön kohdalla. Tällä hetkellä olen tohtorikoulutettavana Oulun yliopistossa ja tutkin hoitohenkilökunnan täydennyskoulutuksen vaikuttavuutta haasteellisten tilanteiden esiintyvyyteen, hoitohenkilökunnan toimintatapoihin sekä osaamiseen muistisairaiden henkilöiden pitkäaikaishoidossa.
Väitöstutkimukseni toisessa osajulkaisussa* raportoidaan tutkimustuloksista, jotka kerättiin kahden hoitokodin henkilökunnalta (n=106) kyselylomakkeella vuonna 2018. Suurin osa (98%) vastaajista ilmoitti, että haasteellisia tilanteita esiintyy päivittäin tai viikoittain. Yleisimpiä haasteellisia tilanteita ovat muistisairaan henkilön kuljeskelu ja päämäärätön vaeltelu, levottomuus ja rauhattomuus, jatkuva lähdössä oleminen, toistuva kyseleminen ja pyyteleminen sekä hoitotoimenpiteiden vastustaminen. Yli puolet (56%) vastaajista ilmoitti, että haasteellisilla tilanteilla on erittäin suuri tai suuri vaikutus omaan työssä jaksamiseen ja kolmasosa (30%) ilmoitti vaikutuksen olevan kohtalainen.
Haasteellisissa tilanteissa lähes kaikki (95%) ilmoittivat kysyvänsä erittäin usein tai usein muistisairaalta henkilöltä, mikä hänellä on hätänä ja järjestävänsä hänelle toimintaa, kuten television katselua tai lukemista. Suurin osa (97%) ilmoitti myös olevansa erittäin usein tai usein muistisairaan henkilön lähellä haasteellisissa tilanteissa, keskustellen, koskettaen ja antaen aikaa. Vastaajista kolmasosa (37%) ilmoitti, että heidän työyksikössään käytetään fyysisiä rajoitteita erittäin usein tai usein, ja kolmasosa (35%) ilmoitti rajoitteita käytettävän joskus.
Tutkimustulokset osoittivat, että johtamistapa, joka kannustaa toteuttamaan muistisairaan henkilön tarpeet huomioon ottavaa hoitotyötä, vähentää fyysisten rajoitusten käyttöä. Noin puolet vastaajista (46%) kertoi, että heidän työyksikkönsä johtamistapa kannustaa toteuttamaan muistisairaan henkilön tarpeet huomioon ottavaa hoitotyötä, ja noin puolet (48%) kertoi, että heidän työyksikössään ei ole tällaista johtamistapaa. Tulokset osoittivat myös sen, että johtamistavalla on merkitystä siinä, kuinka suuri vaikutus haasteellisilla tilanteilla on hoitajan omaan työssä jaksamiseen. Tutkimustuloksissa korostuivat hoitohenkilökunnan taidot käyttää omaa persoonaansa työvälineenä vuorovaikutuksessa, mukaan lukien kärsivällisyyden, empatian, tilannetietoisuuden ja kyvystä olla läsnä muistisairaan henkilön kanssa.
Palataan vielä alussa olleeseen peseytymistilanteeseen. Mitä ja millä tavoin voisimme hoitajana toimia, jotta peseytymistilanteesta tulisi hieman miellyttävämpi? Olisi hyvä, että muistisairasta henkilöä olisi auttamassa vain yksi hoitaja. Mikäli ehdottomasti tarvitaan kaksi hoitajaa, ainoastaan toinen puhuu muistisairaalle henkilölle, koska näin hänen on helpompi hahmottaa hoitajan puhetta. Ja luonnollisestikaan hoitajat eivät keskustele keskenään, muistisairaan henkilön yli. Pesulle lähdettäessä hoitaja voi ottaa mukaan siihen liittyviä tavaroita, jotta ne muistuttavat koko ajan minne ollaan menossa. Kylpytakki, pesuvati, pyyhe, saippua, saunajuoma mukana on helpompi muistaa minne mennään. Kenties on parempi puhua saunasta, saunomisesta, koska suihku voi olla muistisairaalle henkilölle vieraampi käsite. Riisuuntuminen muiden nähden on meille kaikille vaikeaa, joten voisiko keho ollakin turvassa, pyyhkeiden alla suihkuttelun ajan? Voisiko pesuhuoneessa käyttää musiikkia, tuoksuja ja tuoda pesuhetkeen ripauksen kylpylätunnelmaa? Voisiko oman pesuhuoneen seinillä olla laminoituja valokuvia muistisairaalle tärkeistä asioista tai paikoista? Kenties keskustelu rakkaasta lemmikistä voisi tehdä pesuhetkestä sujuvamman tai voisiko muistella millaisia saunareissuja on elämän varrella ollut.
Pienillä asioilla voidaan muistisairaiden hoitotyössä vaikuttaa päivittäiseen arkeen ja muistisairaan henkilön merkityksellisen ja juuri hänen näköisensä elämän toteutumiseen.
Haluan kiittää sinua. Koko sydämestäni.
Sinua, joka voisit olla jossain toisaalla, mutta olet juuri siinä.
Pitkän elämäntarinan vierellä, askelten lyhentyessä.
Silität pois äidinikävää, huolta lapsista.
Kysyt, kuuntelet ja tahdot ymmärtää.
Pysyt tukena, kun minuus murenee.
Vastaat yhä uudelleen samoihin kysymyksiin.
Valvot vierellä.Kiitän sinua.
Kiitos, että olet ihminen ihmiselle.
Iloa ja valoa kesääsi!
Paula Piirainen
TtM, tohtorikoulutettava, Oulun yliopisto
* Piirainen P, Pesonen H-M, Kyngäs H, Elo S. Challenging situations and competence of nursing staff in nursing homes for older people with dementia. International Journal of Older People Nursing. Täältä suoraan julkaisuun: Challenging situations and competence of nursing staff in nursing homes for older people with dementia – Piirainen – – International Journal of Older People Nursing – Wiley Online Library
Recent Comments